Rastaala - kansainvälinen ja monikultttuurinen koulu

”Sotien jälkeen ja kylmän sodan aikana Suomi menetti kansainvälisyyttään. Aiemmin meillä oli aidosti monikulttuurisia kaupunkeja, kuten Viipuri ja Helsinki”, pohtii Tarja Kuparinen, Rastaalan koulun rehtori. ”Monikulttuurisuuteen on taas opittava, nykyisin kukaan ei voi jättäytyä kansainvälistymisen ulkopuolelle. Esimerkiksi Espoossa eri maista tulevien määrä kasvaa vuosi vuodelta. Suomalaiset myös matkustelevat paljon ja lasten mielestä ulkomaalaiset ovat mielenkiintoisia. Sopeutumisvaikeuksia meillä ei ole erityisemmin ollut. Rastaalan koulussa meillä on sopivassa suhteessa vähän kaikkea, on monikulttuurisuutta, maahanmuuttajia, erityisoppilaita ja lapsia muutenkin erilaisista taustoista. Jopa erilaiset asumismuodot ovat tasaisesti edustettuina. Koulumme on kuin pienoisyhdyskunta, poikkileikkaus Espoosta”.
Rastaalan koulussa on 560 oppilasta, joista noin 10% tulee eri kulttuureista. ”Kun aloitin Rastaalan koulussa kahdeksan vuotta sitten, monikulttuurisia oppilaita oli ehkä viisitoista. Nykyisin määrä on jo 60-70 oppilasta, joista osalla on toinen huoltaja suomalainen ”, kertoo Ulla Pihlaja, koulun suomi toisena kielenä opettaja.
Monikulttuuristen lasten vanhemmat tapaavat kahvila Safiirissa, jossa perheen pienemmille lapsille on järjestetty hoitaja tapaamisen ajaksi. Tarvittaessa paikalla on myös tulkkeja. Kahvilatoiminta helpottaa koulun ja kodin kanssakäymistä puolin ja toisin, sillä siellä ihmiset tutustuvat toisiinsa. ”Opettajankin on sitten helpompi olla yhteydessä vanhempiin, kun on jo hieman tutustunut heihin Safiirissa”, Ulla toteaa ja jatkaa: ”Tapaamisiin kutsutaan paikalle koulukuraattori ja psykologi, kerrotaan terveydenhoitajan ja hammashoitolan palveluista ja niin edelleen. Paljon puhutaan myös ihan tavallisista asioista ja vaihdetaan kuulumisia”.
Koulussa on kansainvälinen ilmapiiri, oppilailla on parikymmentä eri äidinkieltä. Suomen lisäksi suurimmat kieliryhmät ovat viro, venäjä ja somalia. Koulu on mukana myös Comenius -hankkeessa. ”Hankkeen brittiläisessä, italialaisessa ja norjalaisessa koulussa on myös maahanmuuttajia. On myös lasten edun mukaista tottua tähän osana kansainvälistymistä. On vanhempia, jotka toivovat lapsistaan jonkinlaisia monikansallisia menestyjiä, mutta haluavat rajoittaa heidän kontaktejaan ulkomaalaistaustaisiin. Se on hullunkurista. Tietysti myös maahanmuuttajien tulee sopeutua yhteiskuntaamme ja sen toimintatapoihin” Kuparinen korostaa. ”Silti maahanmuuttajien kanssa ei ole sen enempää haasteita kuin muidenkaan.
Rastaalan koulussa on yhteiset pelisäännöt ja niiden ansiosta ollaan vältytty suuremmilta ongelmilta. Rehtori uskookin, että varhainen puuttuminen estää varsinaisten ongelmien syntymisen. Yhteisten pelisääntöjen merkitystä korostetaan myös opettajille säännöllisesti. Kaikki koulun aikuiset puuttuvat oppilaiden välisiin erimielisyyksiin tai huonoon käytökseen. ”Kasvatus on jatkuvaa työtä, selkäänsä ei pidä kääntää hetkeksikään” myöntää myös Ulla Pihlaja. ”Silti kohtaan työssäni jatkuvasti iloa ja monikielisyydessä on enemmän hyviä kuin huonoja puolia.
Rastaalan koulussa eri kielet ovat hienosti esillä ja kaikki lapset tutustuvat arjessa monikielisyyteen. Ruokalan kohdalla käytävää koristavat piirroksin kuvitetut taulut, joista eri ruokien nimet selviävät useilla kielillä. Koulun yhteisissä tapahtumissa on usein monikielisyys näkyvillä.

Tämä haastattelu liittyy KoKoEspoo ry:n viime vuonna aloittamaan Muu Maa Mansikka – koulussa ei syrjitä projektiin.