Arjen haaste

Lasten ja nuorten hyvinvointia pohditaan paraikaa monesta eri näkökulmasta. Mielenterveyshoitoon ja koulujen oppilashuoltoon tarvittaisiin lisäpanostusta, koulujen luokkakoot ovat syynissä ja lastensuojelussa olisi korjattavaa. Tärkeitä juttuja kaikki. Oma näkökulmani hyvinvoinnin tukemiseen on arkisempi: haluaisin tavoittaa mahdollisimman laajan joukon lapsia ja heidän perheitään ja vaikuttaa pienillä viilauksilla yhteisen arjen sujumiseen.

Koska syöminen on lähellä sydäntäni aloittaisin ruokailusta. Yhteisellä aterialla on vuosituhantiset, ihmiskunnan historian aamuun ulottuvat juuret yhteisön arvojen ja turvallisuudentunteen välittäjänä. Yhteisellä aterialla perhe paitsi huolehtii ravitsemuksestaan myös jakaa päivän ilot, surut ja kokemukset. Ei ole väliä, syödäänkö einesmaksalaatikkoa vai alusta asti kokattua ateriaa. Lopputulos on sama: olemme yhdessä.

Yhä useammassa perheessä yhteinen ateria on muuttunut harvinaiseksi herkuksi. Ateria-ajan syövät ylityöt, harrastukset ja yleinen kiire. Olemme antaneet periksi: aikaa ei ole, kaikki rientävät tahoillaan, ei onnistu...

Haluaisin heittää haasteen eri tahoille, jotka toimivat lasten ja nuorten kanssa: Rauhoitetaan aika arkipäivisin viiden ja kuuden välillä kaikelta mahdolliselta touhulta! Silloin syö, jos ehtii, suurin osa suomalaisista perheistä. Antakaa meille siihen mahdollisuus!

Siis - urheiluseuran junioripäällikkö, seurakunnan lapsi- ja nuorisotyövastaava, partion lippukunnanjohtaja... - juuri sinä. Sijoita lasten ja nuorten harrastukset iltapäivään, joka on monelle lapselle yksinäinen ja virikkeetön aika. Silloin vanhemmat ovat töissä ja lapset kaipavat ohjattua toimintaa ja aikusen turvaa. Harrastus iltapäivällä vapauttaa perheitä iltojen kuljetusrumbalta. Jollei tämä millään onnistu ajoita toiminta alkamaan vasta klo 18. Jotta saisimme nauttia ruokapöydässä toistemme seurasta - ja syömisestä.

Susanna Lehti