Negatiivinen kierre

Näin kouluvuoden päättyessä kuulee kaikenlaista vanhemmilta, paineet purkautuvat pitkän kouluvuoden jälkeen. Keskustelin pitkään äidin kanssa, joka tuntee olonsa täysin avuttomaksi, koska tuntee, että lapsesta koulussa rakentunutta kuvaa ei pysty millään enää muuttamaan.

Kaikkien lasten koulutaival ei suju niinkuin sen toivoisi sujuvan. Joihinkin luokkiin sattuu muutama velikulta, joista yhteisten kepposten myötä kultaisuus karisee, ja sopivaisuuden rajoja venytellään liikaa. Tätähän sattuu kaikkialla, mutta jos koulu ei saa tilannetta haltuun, saattaa se jonkin ajan kuluttua muuttuakin kierteeksi, jota on hyvin vaikea katkaista. Kun lapselle alkaa kertyä negatiivista huomiota, se helposti saa hänet astarintaan, koska usein jatkossa helposti hutkitaan, ennen kuin kunnolla tutkitaan. Tämän lapsi kokee epäoikeudenmukaisena kohteluna. Hän ei osaa nähdä yhteyttä siihen, että hän on käyttäytynyt muissa yhteyksissä hutkimisen arvoisesti, jos juuri tässä kokee olevansa syytön. Oikeusmurhan kärsimykset mielestään kohdannut, uhmainen lapsi taas ei helposti kerää sympatioita opettajilta, ja niin kierre voi olla valmis.

Tähän kierteeseen voisi olla helppo saada katkaisu yläasteelle siirtymisen vaiheessa. Voi kuitenkin sattua, että yläasteelle siirrytään saman luokkaporukan kanssa, jossa lapsella on jo se valmis roolinsa. Ei voikaan lakata olemasta cool, vaan taas koitellaan rajoja, ja vanha meno jatkuu. Taas palaute koulusta on ainoastaan negatiivista, sekä lapselle suoraan, että kotiin. Seuraavallekaan luokalle siirryttäessä, vaikka luokanvalvojakin vaihtuisi, ei ole mahdollista parantaa.

Vaikka muut opettajat eivät erikseen valottaisi uusia opettajia juuri tämän lapsen hankaluudesta, Wilma kyllä tekee sen. Tällaiselle lapselle Wilma on rikosrekisteri, josta kaiketi mikään aikaisempi tieto ei katoa, ja jossa ilmeisesti lähes jokaisella aikuisella koulussa on vapaa pääsy lapsen tietoihin. Ainakin tämän äidin mukaan hänelle oli erikseen printattu kaikki ne negatiiviset huomautukset, varoitukset ja uhkaukset, joita lapsen koulunkäynnistä tähän mennessä oli merkitty. Äiti itse ei kykene Wilmaan tämän lapsensa kohdalla menemään, koska hän ei sitä itkultaan voi edes katsoa. Hän ei myöskään keksi, miten voisi lastaan auttaa, eihän hän voi olla koulussa valvomassa, miten lapsi käyttäytyy, vaikka kotona miten vaalittaisiin hyviä tapoja ja toisten huomioon ottamista. Lapsi itse taas ei osaa enää odottaa koululta mitään positiivista, ja vaikka yläkoululaisena näyttääkin jo isolta, on itseasiassa vielä täysin lapsi lapsen reaktioineen.

Äiti kysyykin, miksi koulussa aina lapsi on se hankala, ja koti siihen syyllinen, ja kodin siis pitäisi parantaa lapsen käyttäytyminen koulussa. Miten jatkuva yksipuolisesti negatiivinen palaute suoraan lapselle sekä kotiin auttaa lasta parantamaan käyttäytymistään koulussa, ja miten vanhemmat voivat vaikuttaa siihen, mitä lapsi koulussa kokee? Kenen tehtävä on hoitaa lapsen sopeutuminen kouluun, vanhempien vai koulun? Tämäkin äiti on ollut lähes kaikkien oppilashuoltoon osallistuvien tahojen kanssa asiaa hoitamassa.

Kysymykseni teille kuuluukin: Mitä tehdä, jos Wilmasta on tullut rikosrekisteri, eikä kellään koulussa ole mitään positiivista sanottavaa lapsesta? Kannattaako lähteä siitä, että lapsi on yksin syypää tilanteeseen, vai voisiko negatiivisen kierteen jotenkin katkaista, positiivisessa yhteistyössä koulun ja vanhempien kanssa? Yhdessä pohtimalla uusi lukuvuosi voisi tämänkin lapsen kohdalla muodostua tätä lukuvuotta paremmaksi.

Terveisin Outi Suortti