Kannanotto 14.10.2010

Vanhemmat vaativat Espoota säästämään

Kaupunkitason vanhempainyhdistys KoKoEspoo ry vaatii Espoota toteuttamaan kuntatalouteen pitkän tähtäyksen säästöjä. Yhdistys arvio, että nykymenolla rahat loppuvat ja lasten peruspalveluja, kuten opetusta, perheneuvolaa ja varhaiskasvatusta uhkaa tason romahtaminen.

Perusopetus ja muut lasten peruspalvelut nielevät vuosi vuodelta enemmän rahaa. Tulokset ovat silti laihoja. Joka vuosi järjestelmämme tuottaa yhä lisää erityisopetusta ja tukitoimia tarvitsevia koululaisia, oireilevia lapsia ja pahoinvoivia perheitä. Karut tilastot huostaanottojen määrästä kertovat, ettei kallis järjestelmä pysty vastaamaan tuen tarpeeseen. Nykyjärjestelmässämme lapsi ja nuori saa syrjäytyä melkoisen rauhassa.

KoKoEspoo vaatii järjestelmän täysremonttia ja budjettivuosiajattelun hylkäämistä. Perusopetuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon perustason palvelut on tuotava lähelle käyttäjää ja niiden saamisen kynnystä madallettava. Toimialojen rajoja on häivytettävä ja samalla kehitettävä aivan uudenlaisia palveluita, jotka ehkäiset tehokkaasti ongelmien kärjistymisen. Tämä edellyttää ajattelutavan muutosta ja yhteistyötä. Löytyykö sitä, vai jatkuuko nykymeno, kunnes seinä tulee vastaan? Kaupungin toiminta vuosittaisine säästöuhkailuineen viestii repivästä toimialojen välisestä kamppailusta sekä surkeasta johtamisesta. Säästökohteiksi valitaan tarkoituksella mahdollisimman absurdit kohteet (iltapäivätoiminnan alasajo!), jotta saataisiin kaikki huutamaan kuorossa EI. Toimialalle tipahtaa näin lisärahaa, mutta pitkäjänteinen kehittäminen voidaan tänäkin vuonna jättää tekemättä.

Ruotsalainen kansantaloustieteilijä Ingvar Nilsson on laskenut hinnan lasten syrjäytymiselle ja sille, mitä ehkäisevällä työllä säästetään. Yhden lapsen syrjäytymisen kustannukset ovat 2,7 – 3.0 MEUR, laskutavasta riippuen. Kylmän panos-tuotosmallin logiikan mukaan ehkäisevä työ on siis todella kannattavaa ja Ruotsissa, Leksandin kunnassa, on toteutettu tästä mallista ”koelaboratorio”. Leksandin perhekeskusmallissa olennaista on ehkäisevään työhön keskittyminen. Toiminnan perustan muodostaa esimerkiksi paikallinen päiväkoti, jonne palvelut on keskitetty. Olennaista on, että ehkäisevät palvelut on suunnattu kaikille, ei vain niille, joilla jo on ongelmia.

Meillä auttaminen alkaa vasta, kun moni asia on jo ehtinyt mennä pieleen. Keskitymme ehkäisevän toiminnan sijasta korjaavaan toimintaan. Pahimmillaan ketju menee niin, että koululaisen (pienehköt) ongelmat odottavat ratkaisuaan ensin koulussa. Ylityöllistetyn koulupsykologin ehtiessä niiden kimppuun hän joutuu kartoituksen jälkeen toteamaan, ettei tilanne ole hänen keinoillaan autettavissa. Alkaa jonotus perheneuvolaan. Siellä jälleen kartoitetaan (vaikeutunutta) tilannetta ja todetaan lyhyen hoitoyrityksen jälkeen, etteivät perheneuvolankaan keinot ole riittäviä. Alkaa jonotus psykiatrisen avohoidon tai lastensuojelun palveluihin, joita saa mahdollisesti, joskus.... Mieletöntä ja kallista - mutta liian usein totta.

Muutosta tarvitaan. Vanhemmat ovat valmiit yhteistyöhön sen aikaansaamiseksi!