Suomen Unicef julkaisi lapsen oikeuksien päivänä 20.11 suomalaista lapsuutta koskevan tutkimuksen tulokset. Hyvä uutinen oli, että kiusattuja on alakouluissa arvioitua vähemmän. Lapset tiedostavat kiusaamisen ja siihen liittyvät koulun säännöt ja huomaavat yksin jäävät lapset. Kuudesluokkalaiset ovat pääosin tyytyväisiä ja alakoulu onnistuu hyvin tukemaan lasten kasvua.
Huonoja uutisiakin tuli. Jotain ongelmallista ilmeisesti tapahtuu kun lapset siirtyvät alakoulusta yläkouluun. Ohjelmajohtaja Inka Hetemäki kirjoittaa tutkimustulosten perusteella:
"Yläkouluun siirryttäessä koulukiusatuksi tuleminen lisääntyy, kavereita kaikkoaa. Mitä tapahtuu näinkin hyvinvoivalle alakoululaiselle yläkouluun siirryttäessä? Lapsen, tai ihmisen persoonallisuus voimistuu iän myötä, erilaisuus ehkä korostuu kasvun myötä. Samalla vanhemman ja aikuisen tuki, myös koulun ja kodin yhteydenpito, höllää. Höllätäänkö väärissä kohdissa, tai väärissä asioissa? "
Koko artikkeli löytyy osoitteesta:
http://www.unicef.typepad.com/main/2008/11/jess---hyvä-uutinenkin-on-uutinen.html
Kodin ja koulun yhteistyö kieltämättä vähenee olennaisesti yläkoulussa. Tietoa koulun toiminnasta tulee vähän ja se liikkuu yleisellä tasolla. Vanhemmat ovat pitkälti lapselta saamiensa tietojen varassa, elleivät sitten käy itse aktiivisesti tietoa koulusta vaatimaan. Joskus olen kuullut käytäntöä perusteltavan sillä, että lasten täytyy yläkouluiässä oppia hoitamaan itse asiansa. Ajatuksena lienee, että vanhemmat hoitaisivat kouluun liittyvät asiat lasten puolesta jos saisivat niistä vihiä.
Toisaalta samaan aikaan meidän vanhempien kasvatusote höltyy. Mahdollisesti liikaa. Suomalaisen kasvatuksen kompastuskivi on varhaisen itsenäisen selviämisen yliarvostus. Kun yläkouluun siirtyvä nuorenalku jätetään selviämään ilman aikuisia, on pakko turvautua vertaistukeen, kavereihin. Tosi paikan tullen ei kaveriapu kuitenkaan riitä. Luottamuksen ja turvallisuuden tunteen säilyminen vaatii yhteistä aikaa ja jutunjuurta, teininkin kanssa.
Väitän, että kodin ja koulun yhteistyöllä olisi paljon tehtävissä nuorten hyvinvoinnin ja kasvun edistämisessä. Tämä vaatisi asennemuutosta niin meiltä vanhemmilta kuin kouluistakin. Olisipa kutkuttavaa päästä moista suunnittelmaan sopivassa, multinäkökulmaisessa porukassa!
Susanna Lehti
puheenjohtaja
KoKoEspoo ry
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Olen samaa mieltä siinä, että vanhempien ote höltyy yläkouluuvaiheessa liiaksi. Nuoret ovat - ja haluavat olla - itsenäisiä ja kuitenkin he ovat vielä lapsia. Työssä käyvät vanhemmat vanhemmat lähes tulkoon huokaisevat helpotuksesta että nyt se lapsi pärjäilee jo itsekseenkin. Toki huokaus voi tulla myös huolesta, kun ei enää ole niin tarkkaan selvillä, mitä koulussa ja vapaa-aikana tapahtuu.
Kodin ja koulun yhteistyöllä olisi paljonkin tehtävissä, mutta se tosiaan vaatii asennemuutosta. Ani harva tuntuu olevan oikeasti kiinnostunut, mitä koulussa tapahtuu. Alakoulussa kiinnostus on vilkkaampaa, mutta yläkoulussa huomattavasti vähäisempää - juuri silloin, kun sitä kiinnostusta tarvittaisiin.
Me Karvian vanhemmat olemme ottaneet ohjia käsiimme ja menneet koululle. Tarjosimme opettajille yhteistyön kättä tilanteessa, jossa paikallislehden yleisönosastopalsta alkoi täyttyä kahdenlaisista kirjoituksista - vanhemmat, kasvattakaa mukulanne tai kunta, laita yläkoulun asiat kuntoon, koska vika on koulussa.
Keskipisteessä luonnollisesti nuoremme - koululla oli käynyt poliisi jo kolme kertaa alkusyksyn aikana ja jälki-istuntoja alkoi olla jo niin monella ja monilla niin monta, ettei istua kerennyt.
Meitä on nyt n. 20 vanhempaa, joilla on mahdollisuus olla koululla päivisin. Olemme olleet mukana oppitunneilla ja saaneet pelkkää kiitosta.
Opettajat kehuvat sen rauhoittavan oppilaita ja oppilaat kehuvat, että opettajat ovat silloin mukavampia.
Olen nähnyt koululla monenmoista ja suosittelen lämpimästä kaikkien oppilaiden vanhemmille - menkää tutustumaan koulun arkeen ihan paikan päälle.
Älkää uskoko suoralta kädeltä ihan kaikkea mitä oppilaat sanovat - he eivät valehtele, mutta he ovat nuoria eivätkä osaa tarkastella asioita kokonaisuuden ja muiden kannalta. Siksi kannattaa aina varmistaa kertomus myös toisen osapuolen kannalta.
Terveisin Tuija Koskinen, Karvia
Lähetä kommentti