11.5.2009

KoKo vastustaa koulujen sijaiskieltoa

Sivistystoimen johto määräsi kouluihin sijaiskiellon. Tämä tarkoittaa, ettei sijaisia saa palkata opettajan alle kolmen päivän poissaoloihin, ei edes ekaluokille. Kielto on jatkuva, eli se koskee myös ensi lukuvuotta. Koulun rehtori voi hakea kieltoon tapauskohtaisesti poikkeusta ja opetustoimenjohtaja voi turvallisuussyistä joissain tapauksissa myöntää sen. Säästöä toimenpiteellä saadaan muutamia satoja tuhansia euroa.

Sijaiskielto tarkoittaa, että opettajat joutuvat joka aamu valmistautumaan poikkeusjärjestelyihin, siltä varalta, että kollegoita on poissa. Lasten kannalta katsoen jokainen aamu voi tuoda tullessaan esimerkiksi siirtymisen naapuriluokkaan. Opettajien työmotivaatio tulee kärsimään nopeasti ja luokkahenki vaurioituu lasten kokiessa turvattomuutta.

Vanhemmat ovat KoKoEspoon saaman palautteen mukaan reagoineet kieltoon voimakkaan kielteisesti. Osa ei toimittaisi lasta kouluun lainkaan, jos opettajaa ei ole. KoKoEspoo vastustaa sijaiskieltoa. Perusteina ainakin:

  • Lapset ainakin nelosluokille saakka ovat liian pieniä oppimaan mitään turvattomissa olosuhteissa. Jo pelkkä ahtaus saa aikaan ahdistuksen kaikissa, myös isommissa koululaisissa, puhumattakaan siitä, että aikuisia ei ole paikalla katsomassa, että kaikkia kohdellaan hyvin.
  • Kahdesta luokasta yhdistetyssä, siis helposti viitisenkymmentä lasta käsittävässä luokassa, opettaja ei todennäköisesti huomaa lasten turvattomuutta. Kiusaaminen, jopa fyysinen, voi jäädä huomaamatta, koska opettajalla on käytännössä ylivoimainen työ keskittyä edes jonkinlaisen työrauhan ylläpitämiseen. Varsinkin alkuopetuksessa lapsi turvaa vain tuttuun aikuiseen, muut aiheuttavat turvattomuutta.
  • Lapset ovat tässäkin asiassa uskomattoman epätasa-arvoisessa asemassa Espoon sisällä. Osa saa pätevää opetusta, mutta paljon poissaolevan opettajan oppilaiden oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ei toteudu

Vanhemmilla on vastuu lapsen turvallisuudesta koko päivän ja ehdoton oikeus olla tietoinen siitä, miten opetus koulussa on järjestetty. Vanhemmilla tulee siis olla ajantasainen tieto siitä, että lapsi on koulussa ilman opettajaa. Vanhemmilla on oikeus tietää opettaako heidän lastaan siihen palkattu opettaja, pätevä sijainen vai joku muu, ja tapahtuuko tämä opetus siinä ryhmässä, joka heidän lapselleen on osoitettu, vai ryhmässä, joka on liian suuri tai että lapset ovat keskenään ilman opetusta. Näin vanhemmat osaavat vaatia koululta toimia opetuksen saattamiseksi asianmukaiseksi täyttämään opetussuunnitelman mukaisen tason.

Tarvittavat säästöt on etsittävä muualta. Säästökohteet näyttävät valitun mahdollisimman raflaaviksi, jotta niiden toteuttaminen estyisi kovan vastustuksen vuoksi. Ehkäpä tämä on tarpeen kaupungin toimialojen taistelussa määrärahoista? Palvelunkäyttäjien edun mukaista olisi huolellisesti etsiä säästettävää sieltä, missä se vaurioittaa lasten opetusta vähiten. Jätetään siis opettajat, avustajat ja tuntikehys rauhaan. Odotamme sivistystoimelta edelleen laskelmia vaihtoehtoisista säästökohteista. Miten olisi hallinnon supistaminen määräajaksi? Olisiko aika pitää taukoa tietotekniikan ostamisesta ja ylläpitämisestä, esimerkiksi osaan kouluja hankituista liitutaulut korvanneista smartbordeista? Toivottavasti kuulemme pian ideoita pedagogisista ratkaisuista, joilla opetusta kehitetään niin, ettei tarve kalliisiin erityisluokkasiirtoihin edelleen kasva. Luovutaan työkirjoista, ainakin kirjamuodossa, ryhmäprojekteissa oppilaat työstävät materiaalia itse ja oppiminen ei ainakaan heikkene.


Professori Tytti Solantaus muistutti televisiohaastattelussa 1.4.2009, että lasten ja nuorten palvelujen lähtötaso on nyt heikompi kuin 90-luvun laman alkaessa. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvat leikkauslistat ovat siksi mahdollisesti jopa haitallisempia kuin 1990-luvun aikana. Tutkimukset kertovat, että laman jäljet näkyvät vieläkin osassa perheitä, ja on pelättävissä, että uusi lama iskee näihin perheisiin myös esimerkiksi Espoon tukossa olevan lastensuojelun, perheneuvolan ja lastenpsykiatristen palveluiden kautta. Apua tarvitsevalle lapselle ja perheelle nousee siis seinä vastaan joka puolella. Kun lapsen arki on koulussa, on opetusjärjestelyillä ja tukitoimilla on merkittävä vaikutus hyvinvointiin.

Huolehditaan siis kaikista lapsista, tiukasta taloudesta huolimatta!


KoKoEspoo kertoo asiasta jatkossakin blogissaan, ja vanhemmat voivat keskustella ja esittää mielipiteitään joko blogiin kommentoimalla tai osoitteella kokoespoo@yahoo.com. Vanhempien kommentit välitetään koulutoimen ja kaupungin johdolle.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Edellisen laman jälkeen luokkiin on integroitu useita erityislapsia - myös käytöshäiriöisiä lapsia.Nämä lapset tarvitsevat erityistä tukea oppimiseensa. Ensin heiltä karsittiin pois henkilökohtainen erityisopetus. Sen jälkeen vietiin henkilökohtaiset avustajat ja viime vuosina on myös luokkakohtaisten avustajien saaminen ollut kiven alla. On siis erityisen vastuutonta jättää luokat ilman opettajaa!

Hyvin harvassa ovat ne luokat, jotka pystyvät keskittymään minkäänlaiseen oppimiseen ilman opettajan tukea ja valvontaa. Oppiminen menetetään siis joka tapauksessa, mutta kuinka syvästi kärsii myös oppilaiden turvallisuus? Näiden säästöjen hinta voi nousta hyvin korkeaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä se hymistely kahden koulusurmatapahtuman jälkeen olikaan siitä, että kaikkien yhteistyötahojen tehtävänä kaupungin organisaatiossa on varmistaa oppilaitten turvallinen koulupäivä- toiminta ei vaikuta tukevan tätä päämäärää.
Omista kouluajoista muistan mitä tapahtui kun ns. toinen ope valvoi, jos oma oli poissa. Hulinaksi meni, eikä mitään opittu. Onneksi ei sattunut mitään. On hurjaa panna vastuu kahdesta ryhmästä yhdelle opettajalle - kuka vastaa jos sattuu onnetomuus? Tai joku ei kiusaamisen pelossa enää uskalla tulla kouluun, jos oma opettaja ei olekaan luokkaa luotsaamassa?