14.1.2009

Liikuttamista ja liikuntaa

Hyvää vuodenalkua kaikille! Toivottavasti se on kouluissa ja perheissä alkanut hyvissä merkeissä. Oma perheemme on loman aikana nauttinut erityisesti luistelemisestä luonnon jäällä. Lippajärven jäätä kiidellessä unohtui arki tehokkaasti. Kaupunkipenskoille se oli elämys!

Jos nyt saisin esittään toiveen, niin se olisi toive ajasta ja rauhasta kaikille lapsiperheille. Nykymeno vaatia malttia, helposti iskee tapahtuma-, harrastus- ja virike-bulimia. Mekin olemme joutuneet pienimuotiseen kolmen lapsen harrastushelvettiin, josta pyristelemme irti hieman laihoin tuloksin. Koulun mielettömän hieno iltapäiväkerho, TIP-toiminta, on auttanut tässä, mukuloilla on iltapäivisin mielekästä ja liikuttavaa ohjelmaa. Oma mottoni tulevalle vuodelle on "vähemmän on enemmän". Toivotaan, että pystyn pitämään siitä kiinni.

Tietyt lasten urheiluharrastukset mitetityttävät minua yhä enemmän. Lasten saaminen liikkeelle ja ulos on aikamme suurimpia haasteita. Suurin osa lapsista liikkuu terveytensä ja kehityksensä kannalta aivan liian vähän. Kun illat kuluvat harrastuksesta toiseen autoillessa ei aikaa yksinkertaisesti jää. Muutama tunti jalkapalloa tai tanssia viikossa ei riitä edes terveysliikunnan minimitasoon. Kuitenkin kuskausrumba kuluttaa perheiltä sen ajan, jolloin voisi vaikka porukalla lenkkeillä, uida tai luistella, mikä nyt kulloinkin on mahdollista. Ja lapsilta pihaleikkiajan. Pihapelit ja leikit kun olisivat terveyden ja ympäristönkin kannalta ihanteellinen tapa liikkua.

Jos lapsi harrastaa kuormittavaa lajia, jossa on viikossa usempi harjoituskerta (ja tällaisia alkavat olla useimmat lajit) tekee se mahdottomaksi yhtään monipuolisemman harrastelemisen. Munat on pakko laittaa yhteen koriin ja keskittyä tiettyyn lajiin. Kun lapsi sitten nuoruusiässä lopettaa (tilastojen mukaan useimmat lopettavat) hän jää tyhjän päälle. Onko nyt sitten hienoa, että on tosi hyvä jääkiekkoilija, muttei oikein osaa mitään muuta?

Itse ajattelen, että jälkikavulleni olisi parasta, jos aikuisikään mennessä olisi kertynyt monipuolisesti erilaisia liikunnallisia taitoja. Niistä olisi sitten mukava valita kulloinkin sopiva laji, jolla pitää itsensä terveenä ja virkeänä myöhemminkin elämässä. Toivon, että voisin välittää mukuloilleni elämäntavan, jossa liikkuminen on osa arkea ja mukavaa yhteistä puuhaa. Lenkillä on samalla nimittäin mukava jutella viikon hyvät ja pahat!

Kirjasi
Susanna

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Loistavaa, kerrankin joku on tajunnut asian ytimen. Harrastetaan ja tehdään, liikutaan lasten kanssa yhdessä. Samalla omakin kunto kohenee ja suuhteet lasten kanssa lähenee!!!

Anonyymi kirjoitti...

Eikö iltapäivätoiminnan kilpailutuksessa voisi yhdeksi tärkeimmistä kriteereistä laittaa "monipuoliset liikuntamahdollisuudet lapsille".

Sähly, pallopelit, tanssialkeet, voimistelu, jne ... useimpia näistä vetää pikkujunnuille vanhemmat harrastuspohjalta muutenkin. Miksi ei siis ip-toiminnan ohjaajat?

Seurat voisi myös kytkeä tähän!

Jos harrastuksia olisi koululla, heti koulun jälkeen, ratkeaisi kerralla sekä iltapäivähoidon että harrastuskuskausrumban ongelmia.