Vanhoina aikoina (kun itse kävin koulua) kodin ja koulun yhteistyön vallitsevana käytäntönä oli periaate "no news is good news", eli koulu otti yhteyttä kotiin vain kun joku oli pahasti pielessä. Nykykoulu on menesteyksellä pyristellyt irti tästä käytännöstä. Monet opettajat panostavat yhteydenpitoon paljon, ja muistavat kertoa myös positiiviset uutiset. Sain itsekin lukea nuorimmaisen reissarista syksyn puolivälissä opettajan kommentit lapsen koulutaitojen kehittymisestä. Tuntui hienolta.
Myös opettaja tarvitsee kannustusta, positiivistä palautetta. Se auttaa jaksamaan ja kehittymään työssä. Opettajan työ on yksinäistä ja opettaja työskentelee usein itsensä ja oman persoonansa varassa, ilman välittömiä työtovereita. Opettaja saa toki palautetta ja tukea omasta työyhteisöstään, mutta vanhempien taholta tullut aito kiitos on tärkeää.
Luokkatoimikunta tai vanhempainyhdistys voi ottaa tietoiseksi tavoitteekseen positiivisen palautteen antamisen oman luokan tai koulun opettajille. Myös yksittäisten vanhempien aito kiitos on arvokasta.
Joulu on siihen mitä sopivinta aikaa!
Ajatteli
Susanna
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Niin koteihin kuin kouluihinkin sopii nyt runon toive:
"Elä kiireessä ihminen ihtees pilloo,
henkes jos mennöö, onko siitä illoo.
Elä pikajunan vauhtia hyssytä aina,
vuan välillä joskus piäs pehkuun paina.
Kohta jo huomoot,
kuinka on sommoo,
katkasta virtoo
ja antoo hermoille lommoo."
Vietetään rauhallinen joulun aika!
Lähetä kommentti